tiistai 9. syyskuuta 2014

Vanhojen muistelua: Yamaha 9000 rumpusetin kunnostus

Tässä on tullut vietettyä nyt varsinaista hiljaiseloa blogin täyttämisen suhteen. Mitään kunnostusprojekteja ei ole tullut nyt juuri harrasteltua mutta ainahan vanhoja on mukava muistella. Vuosia sittten satuin löytämään sopivaan hintaan Yamahan 9000 rumpusetin ja siitä tarina alkoi...

Basari oli kooltaan 22" ja tomeja löytyi 10", 12", 13" ja 16". Setti oli varsin karussa kunnossa; pintaan oli vedetty ilmeisesti pensselillä jotain venelakan tyyppistä. Lisäksi kaikki rauta oli ns. vahvasti patinoitunutta. Setti purettiin atomeiksi ja kaikki rautaosat lyötiin likoon. Bensa liuottelikin osat lähes uudenveroisiksi ja ruostepilkut ja demppiteippien jäännökset haihtuivat kuin tuhka tuuleen.

Tämän jälkeen alkoi runkojen työstö ja lakka tuntuikin olevan varsin tiukassa, vaikka pinta ei niin mallikelpoinen ollutkaan. Runkojen hionnassa epäkeskohiomakone oli oiva kapistus. Vinkkinä voisi sanoa, että paperi on syytä pitää hienona. Kovemmilla kierroksilla tavaraa lähtee yllättävänkin vauhdikkaasti etenkin karkeampia papereita käytettäessä. Loppuhionta tehtiin käsin muistaakseni 1200 paperilla. Yhden tomtomin runko vaati hieman liimauksia viilujensa osalta ja katkennut basarinvanne täytyi korjata. Näitä lukuun ottamatta vähintään kolmikymppiset puuosat olivat säilyneet nuorekkaina.

Pintakäsittelyyn käytettiin Osmo Color merkkistä öljyvahaa. Levitys tapahtui rätillä, kuten myös loppukiillotus. Pari ensimmäistä kerrosta vedettiin hieman paksumpana ja siihen päälle taisi tulla vielä kaksi ohuempaa vetoa. Käsittelykertojen välissä pinnat hiottiin kauttaaltaan hienolla paperilla. Tällä menetelmällä pinnasta tuli erittäin sileä ja kiiltävä. Kiitos tästä myös laadukkaille viiluille.

Tämän jälkeen alkoi rumpujen kasaus. Muutamia lugien osia ja ruuveja joutui metsästelemään räyrääntyneiden tai kadonneiden tilalle. Suurimmaksi osaksi myös rautapuoli oli kuitenkin täysin ehjää ja myös ulkonäöllisesti hyvässä iskussa. Tästä voimme päätellä että laadukas setti on sitä myös keski-ikää lähestyessään ja soittovuosia riittää vielä pitkään. Alkutilanteesta ei valitettavasti tullut kuvia napsittua, mutta alta löytyy yksi kuva valmiista projektista.

Valmis tuote.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Mikkistandin entisöinti

Vanha mikkistandi oli päässyt heikkoon kuntoon. Joku ei ilmeisesti ollut tyytyväinen säätöominaisuuksiin ja oli pyöritellyt jeesusteippiä kaikkien liikkuvien osien ympärille. Alla oleva kuva otettiin vasta teippien repimisen jälkeen.

Patinoitunutta rautaa.

Mikkistandi puhdistettiin ruosteesta ja liasta. Pesukalustona oli patasieni, pyyhkeen riepu ja hyväksi havaittu RE85. Patasienellä lähti ruosteet ja teippien jäljet mukavasti pois. Pyyhkeellä lopputulos viimeisteltiin ja kromit kiillotettiin entiseen loistoonsa.

Pesuvälineet.

Ruosteet lähtivät hienosti ja standista tuli melkein uudenveroinen. Muutamia pahimpia hapettumia ei kuitenkaan saanut täysin pois, sillä kromaus oli vahingoittunut. Kaikki säädöt olivat toimivia ja kierteet ehjiä.

Standista tuli kuin uusi.

Hurricane Vivian by Morris

Nurkkiin ajautui japanilainen 80-luvun V-mallinen kitara. Muutamien tavanomaisten kolhujen lisäksi kitarassa oli otelaudan liimaus antautunut. Otelaudan ja kaulan väli oli muutamien nauhavälien matkalta auennut. Tehtävänä oli liimata otelauta takaisin paikoilleen.

Repsottaa.

Liimausta varten tarvittiin neula ja ruisku, pari puristinta,sekä tuiki tavallista yleis-/puuliimaa. Neula on kätevä apu ahtaiden rakojen liimauksessa. Aiemmin on tullut vastaavalla menetelmällä liimailtua mm. rumpujen runkoja.

Välineistö.

Liiman ruiskuttelun jälkeen otelauta puristettiin parista nauhavälistä kiinni kaulaan. Ylimääräiset liimat pyyhittiin pois ja liimaus jätettiin kuivumaan yön ajaksi.

Puristuksissa.

Korjaus onnistui ja otelauta puristui tiiviisti paikoilleen. Maaliin jääneet lohkeamat eivät sinällään häiritse soittoa, joten ne saivat jäädä ilman sen suurempia toimenpiteitä.

Otelauta liimattuna.

Lopuksi kitaran otelauta puhdistettiin ja käsiteltiin sitruunaöljyllä. Samalla kitarasta pyyhittiin suurimmat liat pois ja pielessä ollut hienovire säädettiin kohdalleen. Projekti onnistui kuvien ottoa lukuun ottamatta mainiosti.

Kitara puunattuna ja säädettynä.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Yamaha DFP-750 - Lisää puhdistusta ja kasailua

Pedaalien kunnostus jatkui tänään yön yli liuotuksessa olleiden osien puhdistuksella. Keittiöstä "lainatulla" siivilällä poimin osat etanolin joukosta ja ryhdyin hieroskelemaan niitä vanhalla pyyhkeellä. Liuotus oli tehnyt tehtävänsä, joten lika ja syöpymät loittonivat kiitettävään malliin.

Osien siivilöintiä.

Pienet osaset saivat käsittelynsä ja oli aika paneutua pedaalien isompiin palasiin. Puhdistus hoitui rätillä ja saniteettitiloista "lainatulla" kynsiharjalla. Liuottimena toimi sama vanha liemi.

Isommat osat kaipasivat vielä puhdistusta.

Ennen pedaalien kasausta tulostelin Yamahan sivuilta parit räjäytyskuvat kyseessä olevasta pedaalimallista. Varsin esimerkillistä palvelua tarjota näinkin vanhojen pedaalien dokumentit nettisivuillaan PDF-muodossa. Tiedosto sisälsi myös osaluettelon. Lähes kaikkia varaosia näytti olevan edelleen saatavilla.

Kasausta vaille valmista.

Räjäytyskuvasta oli kieltämättä hyötyä, tosin haastetta lisäsi ajansaatossa hieman vaihtunut ja huvennut osakirjo. Miljoonalaatikosta löytyi kuitenkin sopivaa osaa puuttuvien ja kuluneiden tilalle. Uusien osien tarve lienee varsin ymmärrettävää tämän ikäisissä pedaaleissa, jotka kaiken lisäksi näyttävät jääneen viimevuosina suhteellisen vähälle huolenpidolle. Osat kuitenkin löysivät paikoilleen ja liuotinpesun saaneille laakereille lurautin tipan öljyä liukasteeksi.

Ihmettelyä.

Lopputulos oli positiivinen ja pedaaleista tuli täysin toimivat kapistukset. Muutamia ruuveja ja nippeleitä täytyy tosin vielä metsästellä päästäkseen täydelliseen lopputulokseen.


Valmis.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Elvyttäjän ensimmäinen uhri

Tervehdys! Pidempään on tullut mietittyä blogin aloittamista liittyen soittimiin ja muihin meteliä tuottaviin välineisiin. Tarkemmin sanottuna tässä blogissa on tarkoitus keskittyä niiden korjaukseen, huoltoon ja kunnostukseen. Vuosien mittaan on tullut etenkin kitara- ja rumpukamat varsin tutuiksi. Tietoa ja ohjetta on kaivettu netistä ja välillä on kantapään kauttakin jotain opittu.

Tämän blogin ensimmäisenä uhrina saa luvan olla keski-ikää lähestyvät Yamahan tuplapedaalit jotka sain vastikään pyydysteltyä. Alla kaunis kuva lähtötilanteesta, joskin joku niitä kerkesi jo innokaasti purkamaan.

Siinä.

Ensimmäisenä täytyi tietenkin selvittää (kunhan purkamiselta kerkesi) tuotteen malli ja ikä. Siinä hyvänä apuna toimi www.drumarchive.com -sivusto josta löytyykin kiittettävä määrä rumpu-kataloogeja. Sieltä muutamalla näppärällä vasemman napin painalluksella selvisi pedaalien malliksi Yamaha DFP-750. Kyseisen malliset pedaalit löytyi drumarchive.comista permanenttien keskeltä vuoden -86 esitteestä.

Seuraava vaihe oli purkaa pedaalit atomeiksi puhdistusta varten. Toinen innoittaja purkamisvimmaan oli se että pedaalit olivat vasenjalkaiset. Ne täytyi siis kääntää. Pedaaleista irrottelin lähes kaiken irtoavan ja keräsin ruokasoodapurkkiin odottamaan liuottimia.

Lisää palastelua.

Rumpurautoja puhdistaessa on tapana ollut käyttää joko tärpättiä tai bensiiniä. Tällä kertaa pesut hoidettiin kuitenkin viinan voimalla. Lähdettiin siis huoltoasemalle tankkaamaan autoa ja samalla lurautettiin RE85:sta myös mukaan napattuun pulloon. Puolet pullosta kippailin osien joukkoon ja asetin soodapurkin ruskeaan taikinakulhoon josko vaikka purkin pohja pettäisi etanolin hampaissa. Taikinakulhoa ei palauteta keittiöön.

Purettu hienomekaniikka etanolikylvyssä.

Sitten edessä on hieman odottelua jotta vuosikymmenten tatina irtoaa osasista ennen kuin päästään kasaamaan uudesti syntyneitä pedaaleja. Siitä tarinaa ensikerralla. Moro!